Harmaahylje (Halichoerus gryous) 

Tutkimusryhmässä on FM Paula Moision pro gradu-opinnäytetyössä selvitetty Itämeren harmaahylkeen (Halichoerus grypus) geneettisen monimuotoisuuden määrää sekä populaation pullonkaulojen vaikutusta siihen. Lisäksi opinnäytetyössä tutkittiin harmaahylkeen populaatiogeneettistä rakennetta Suomen vesialueella.

Tulosten mukaan harmaahylkeen geneettinen monimuotoisuus on vastaavalla tasolla kuin aikaisemmissa muilla alueilla harmaahylkeillä tehdyissä tutkimuksissa. Harmaahylkeellä ei ole meillä havaittavissa merkkejä sukusiittoisuudesta. Kanta ei ole jakautunut geneettisesti maantieteellisiin lisääntymisyksiköihin, vaan harmaahylkeet Suomen vesialueella näyttäisivät muodostavan yhtenäisen panmiktisen populaation. Harmaahylkeen 1970- ja 1980-luvun vaihteen populaatiokoon pullonkaula ei näy harvinaisten alleelien puuttumisena eikä heterotsygoottisuuden määrä suhteessa alleelimäärään poikkea merkitsevästi tasapainopopulaatiolle ominaisesta. Bayesiläisten MCMC-simulaatioiden mukaan harmaahylkeen kannan koko olisi alentunut pitkän ajan kuluessa ja lajin teholliset populaatiokoot olisivat aikaisemmin olleet huomattavasti nykyisiä suurempia. Simulaatioiden perusteella kannan aleneminen olisi alkanut jo hyvin kauan sitten. Geneettisillä menetelmillä arvioidut estimaatit harmaahylkeen teholliselle populaatiokoolle olivat kohtuullisen suuria.

Kokonaisuutena opinnäytetyön tulosten perusteella harmaahyljekannasamme ei ole havaittavissa merkkejä geneettisen monimuotoisuuden alenemisesta ja sitä voidaan käsitellä yhtenä kannanhoitoyksikkönä.

Opinnäytetyö on tehty yhteistyössä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (FT Mervi Kunnasranta) ja Metsähallituksen (FT Sauli Härkönen) kanssa.