 |
 |
 |
|
|
Tutkimus | English / Suomi | ||
Tutkimus Suomen suurpetojen (suden, karhun, ilveksen ja ahman) kuten myös harmaahylkeen kannat ovat pienentyneet rajusti viimeisen vuosisadan aikana. Kaikkien suurpetojen kannat ovat välillä kutistuneet hyvin pieniksi (nk. populaation pullonkaulat) ja ovat nykyisinkin vielä suhteellisen pieniä. Ahma ja susi on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaisiksi ja karhu silmälläpidettäväksi lajiksi. Kantojen pienentyminen yhdessä populaatioiden sirpaloitumisen kanssa ovat voineet vähentää perinnöllisen muuntelun määrää ja samalla populaatioiden kykyä sopeutua muuttuvaan ympäristöönsä eli nk. evolutiivinen potentiaali olisi heikentynyt. Aiemmin Luoteis-Venäjän runsaat petokannat ovat turvanneet liikkuvien yksilöiden ja niiden kantamien geenien avulla myös Suomen petokantojen tulevaisuuden huolimatta niiden pienestä koosta. Venäjän petokannat ovat kuitenkin pienentyneet ja pienentyvät yhä nopeaan tahtiin ja siten populaatioiden välisen geenivirran määrä on nykyisin voinut vähentyä. Muiden lajien osalta geenivirran määrä on vielä tuntematon, mutta sudella tekemämme tutkimus (Aspi ym. 2009, katso Julkaisut) osoitti geenien vaihtumisen populaatioiden välillä olevan hyvin vähäistä. Vaikka monien tutkimuslajiemme perimästä tiedetään paljon niiden muilla levinneisyysalueilla, Suomen ja Venäjän Karjalan suurpetojen perinnöllisestä muuntelusta ja siihen liittyvistä prosesseista ei ole aiempaa tarkkaa tutkimustietoa. Tutkimuksiemme tavoite on kartoittaa tutkimuslajiemme populaatioiden sisäisen ja populaatioiden välisen perinnöllisen muuntelun määrää ja nk. efektiivistä populaatiokokoa, joka mittaa populaation evoluutiopotentiaalia Suomessa ja lähialueilla. Selvitämme myös suurpetokantojen sosiaalista rakennetta ja sukusiitoksen määrää. Lisäksi tutkimme perinnöllisen muuntelun, geenien säätelyn ja erilaisten kelpoisuusominaisuuksien, kuten tautiresistenssin ja lisääntymismenestyksen välisiä yhteyksiä. Käytämme tutkimuksessamme erilaisia neutraaleja geenimerkkejä, kuten mikrosatelliitteja ja mitokondrio-DNA:ta populaation rakenteen ja geenivirran määrän selvittämisessä. Tarkastelemme ryhmässämme myös valinnan alaisten immuniteettigeenien (MHC) muuntelua. Tutkimusnäytteiden keruussa ja populaatioiden tarkkailussa hyödynnämme mahdollisuuksien mukaan sellaisia menetelmiä (kuten ulosteiden ja karvojen keruuta), jotka eivät häiritse tutkittavia yksilöitä. Tutkimustuloksemme tarjoavat uutta tietoa suurpetojemme perimästä ja niitä voidaan hyödyntää ei pelkästään tutkimuslajiemme vaan myös muiden, vähemmän tunnettujen lajien suojelussa. Tutkimme myös muutamien keskikokoisten ja ei-uhanalaisten lajien (kettu) sekä tulokasvieraslajien (supikoira) populaatiogenetiikkaa ja leviämistä Suomessa. Tutkimukseen liittyvissä kysymyksissä voit ottaa yhteyttä Jouni Aspiin tai Minna Ruokoseen. Katso myös tutkimuslajeistamme tarkemmin kertovat sivut:
|
||||
